keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Playdayplayday



PLAYDAYPLAYDAY


Videon nimeksi tuli playdayplayday, jonka voi tulkita monella tapaa. Ajattelen, että se kuulostaa samalta kuin avunpyyntö maydaymayday. Joskus pelaaminen voi riistäytyä itse kunkin käsistä. Ja voihan se myös viitata omaan ahdistukseeni aiheen ja final cut pron edessä. Aiheen teki mielestäni vaikeaksi sen laittaminen Youtubeen. Aihe johdatti helposti myös moralisoivaan asenteeseen ja mielen kauhukuviin. Huomasin pohtivani punahilkkoja ja susihukkasia. Samanaikaisesti tajusin, että aihe Lapsi ja media ei ole niin yksinkertainen. Lopulta päädyin kuvaamaan lasten pelaamista netissä. En kuitenkaan halunnut laittaa nettiin kuvia lapsista.

Kuvasin aluksi kolmea erilaista pelitilannetta. Pelit kuvasin suoraan näytöltä. Kannettavalta koneelta kuvattu video ei kuulemma värise. Lapsikuvaongelman ratkaisin siten, että kuvasin vain pelaavia käsiä. Pyrin rajaamaan kuvaa kuin maalatessa. Vaihtelun vuoksi muutin hieman kuvakulmia. Kun olin kuvannut kaiken tarvittavan, huomasin, että äänet olivat jääneet pelkäksi kohinaksi…oli väärät säädöt mikrofonissa! Ratkaisin äänen puutteen niin, että kuvasin pelaavia käsiä lisää mikrofonin ollessa riittävän lähellä äänen lähdettä. Kun leikkasin videota final cutissa, irrotin kuvan ja äänen toisistaan. Rakensin ensin videon kuvamaailman alku- ja lopputeksteineen. Vasta sitten raahasin äänen paikoilleen.

Alkuperäinen ajatukseni oli, että kaikki kolme peliä toistuisivat, kuvan vauhti kiihtyisi ja äänet sekoittuisivat toisiinsa yhdeksi sekamelskaksi. Huomasin kuitenkin hyvin pian, että idean esille tuomiseksi riitti hyvin yksi peli. Se oli selkeintä – ja helpointa. Käytin aika paljon aikaa kuvan(eli pelin ja käsien esiintymisen) rytmitykseen. Metodini siinä olivat ’mutu’ ja kuvan seuraaminen. Halusin kuvan olevan riittävän vaihteleva ja etenevän mahdollisimman saumattomasti. Kun olin saanut kaikki otokset aikajanalle siten kuin halusin, toistin koko letkan pariin kertaan käyttämällä ’copy ja paste’. Sen jälkeen vielä nopeutin jokaisen otoksen erikseen. Ensimmäisessä osassa niiden nopeus on 150, toisessa 200 ja kolmannessa 300. Nopeutin myös äänen 125:een; 150:ssä se puuroutui liikaa.
En jaksa edes luetella kaikkia niitä ongelmia, mitä minulla oli videota tehdessä. Totean vain, että tunnen selvinneeni voittajana.

1 kommentti:

Kuvataide TOKL kirjoitti...

Tiivis ja yksinkertainen idea, mutta oliskohan kannattanut miettiä himppu lisää ideaa...
Oliko juttu hieman liian köykäinen niin toteutukseltaan kuin opetuksellisuudeltaan tekijöille? Vaikka sanoit että ongelmia tekemisessä oli, niin silti.
Kyllähän viideossa tietty pelaamisen toisto, tylsyys ja turruttavuus kävi ilmi. Samoin oliko perusteltua ottaa peliksi joku c-64 tyyppinen sovellus? Tuliko se jotenkin ideaasi?
Marko ,Antero, Kirsi ja Sally TOKL