The Nightmare of a Child

A Nightmare of a Child

Ensimmäinen ajatukseni videosta oli se, että halusin tehdä lyhytelokuvan itsestäni lapsena, kuinka koin elämäni lastenrattaista katsoen. Ajatus ei toteutunut siten, koska minulla oli videokamera lainassa vain päivän. Kiire oli muissakin asioissa, joten kuvaaminen jäi säänkin puolesta pois. Unohdin vielä liittää mikrofonin kameraan kiinni, joka oli sinänsä onni onnettomuudessa.

Sain kuitenkin kuvattua tarpeellisen määrän oheismateriaalia Helsingin Pikkukosken uimarannalta ja sen läheisyydestä. Pelkästään äänen puutuminen oli ongelma. Silloin muistui mieleeni omistamani dv-kasetti Kambodzan Ankor Wat –temppeleistä, jossa olin ystäväni kanssa talvella vuonna 2005. Temppelialue on maailman suurin uskonnollinen reliikki, jossa on enemmän kuin tuhannen temppelin raunioita. Vain muutama on niistä säilynyt ja niitä restauroidaan koko ajan lisää ulkomaalaisin arkeologien voimin. Ensiksi ajattelin lisätä teokseeni äänimaiseman Kambodza-videosta, koska sen nauhan ääni oli paljon mielenkiintoisempaa ja erilaista, kuin äänet Suomen syksyisestä luonnosta. Kesäisin on muutenkin enemmän luontoääniä, kuin syksyllä.

Huomasin lisätessäni ääntä kasetilta koneelle, että voisin myös sekoittaa kuvaa Ankorista ja tehdä lyhytelokuvasta yhdistelmän molemmista ajoista ja paikoista. Paikka aika ja ihmiset sekoittuvat oudolla tavalla. Vuoden 2005 Ankorin kasetilta löytyi kaikenlaista jännittävää kuvaa. Temppelin raunioista nimeltä Ankor Thom, joka oli Buddhalainen temppeli, löytyi myös elämää. Buddhalaiset uskovaiset jakoivat uskontotietoa ja samalla keräsivät aneita ja rahaa myös itselleen. Monet tahtoivat, että sytyttäisimme suitsukkeita ja rukoilisimme Buddhaa. Usean rukoilun jälkeen, minua alkoi huvittamaan, kun suitsukemummoja alkoi olla joka paikassa. Pitikö minun jaella rahat ja poltella suitsukkeet joka metreillä. Huvittavaa.

Kuvia kaapatessani koneelle, aloin innostua eri kuvien yhdistelemisestä ja niiden laittamisesta päällekkäin. Tulos alkoi muistuttaa sekasortoa ja siksi tahdoin suuntautua enemmän taiteelliseen tulokseen lyhytelokuvassani. Edellisestä editointi kerrasta oli kulunut jo reilusti yli viisi vuotta. Vanhat muistot ja kuvankäsittelykikat olivat unohtuneet, joten elokuvan loppua kohden efektien määrä vaan lisääntyi.

Elokuvaa tehdessäni keksin tehdä elokuvasta unen omaisen vaikutuksen. Niinpä elokuvasta tuli nimeltään myöhemmin ”A nightmare of a Child” .

Esitin elokuvani eräälle elokuvia tekevälle ystävälleni ja hänen kommentit olivat samat mitä minäkin olin pohtinut asiasta jälkeenpäin. Elokuva oli mahdollisesti hieman liian pitkä. Ennen puoltaväliä voisi poistaa lyhyehkön pätkän. Elokuva muuttuu hieman enemmän pelottavammaksi sen loppua kohden.

Efekteinä käytin paljon hidastusta, nopeutusta, ristikuvaa, etc.

Jan Kerman 2007-12-05