Hääkuvat

Aino Ylösmäki
Teija Rautiainen
Päivi Saarikoski


Hääkuvat

Projektimme lähti käyntiin yhteisellä ideoinnilla. Aiheeksi oli annettu ”lapsi ja media”, mistä meillä oli kaikilla suht samanlaiset mielikuvat. Pääsimme elokuvan sisällöstä yhteisymmärrykseen melko pian. Halusimme käsitellä aikuisten ja lasten erilaisia suhteita mediaan. Meillä kaikilla oli kokemuksia vanhemmista, joilla oli suuria hankaluuksia nykymedian käytössä.

Sovimme kuvauspäivän ja Aino lupasi hoitaa näyttelijät. Kuvauspäivänä raahasimme videokamerat, valot ja muun rekvisiitan kuvauspaikalle, Päivin asuntoon. Ennen kuin näyttelijät saapuivat kuvauspaikalle, teimme nopeasti kuvakäsikirjoituksen, etsimme hyvät kuvauspaikat ja kokeilimme kameraa.

Ongelmiakin tuli eteen. Ensiksi valaistus oli hankala toteuttaa, sillä Päivin verhot eivät pimentäneet ja aurinko paistoi sisään. Keinovalaistusta ei olisi siis toiminut. Kuvausaikana luonnonvalo muuttui ja koitimme jotenkuten keinovaloilla säilyttämään saman valaistuksen koko kuvausten ajan.

Otimme jokaiseen otokseen erikseen valkotasapainon, mutta emme tajunneet pitää valkoista paperia samalla etäisyydellä, jotta valkotasapaino olisi ollut kaikissa otoksissa sama. Koska otostemme valaistukset erosivat toisistamme huimasti, jouduimme jälkikäsittelemään niitä final cut pro-ohjelmassa saadaksemme elokuvastamme yhtenäisen.

Puheen äänityksessä olisi ollut parempi, jos mukana olisi ollut puomi, minkä avulla mikrofonin saa lähemmäksi näyttelijää. On aina parempi, että mikrofoni on mahdollisimman lähellä ääntä, jotta vältytään kaiuilta ja suhinalta.

Musiikin nauhoitimme kuvaamalla videokameralla tavalliseen tapaan Päiviä, joka piti käsissään korvalappuja. Halusimme näin saada aikaan sellaisen efektin, että elokuvan poika kuuntelisi korvalappuja. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi.

Elokuva kuvausta helpotti kuvakäsikirjoitus, sillä sen avulla pystyimme kuvata otokset käytännöllisessä järjestyksessä. Kuvasimme ensin ”isän” otokset tietystä kuvakulmasta, niin ettei kameraa tarvinnut liikuttaa jokaisen otoksen välillä. Sitten otimme yhteisiä otoksia ja lopuksi otimme ”teinin” otokset. Kuvakäsikirjoitus olisi voinut olla tarkempikin, sillä mokia sattui. Taustalla oleva henkilö oli joissain otoksissa väärässä asennossa, niin ettei otosta voinut mokan ansiosta käyttää lainkaan.

Projekti oli opettavainen. Teimme monta mokaa, joita nyt ehkä osaamme välttää. Hyvät esivalmistelut ovat kuvauksessa kaiken a ja o.