Videopeikko

Rakas opintopäiväkirja.

Oppiminen, tuo tuskainen prosessi on saatu päätökseen. Lapsi ja media-aihe oli mielestämme puiseva. Tästä samaisesta aiheesta on puhuttu osastollamme noin kolme vuotta. Tästä syystä oli vaikea suhtautua aiheeseen ilman aggressiota.

Tai siis osan ryhmästä oli..

Jokaisen nuoren taideopiskelijan tavoin ammensimme omista kokemuksistamme. Lapsuudesta löytyi tehokas kasvatusmetodi, videopeikko, joka tarvittaessa takavarikoi videokasetit. Päätimme toteuttaa tarinan animaatiotekniikalla. Esikuvana käytimme Kössi kenguru- animaatiota.

Aluksi teimme kertomukselle kaksi ääniraitaa, toinen puheelle ja toinen musiikille. Tämä ääniraita toimi kuvituksen runkona. Tarkoituksena oli tehdä alle minuutin kestävä animaatio, koska tätä pidempään meillä ei ollut aikaa.
Ääniraidan valmistuttua selvisi animaation todellinen kesto, sekä se, minkälaista kuvamateriaalia me todella tarvitsimme. Päätimme käyttää stop motion- animaatiotekniikkaa. Animaatioalustana käytimme läpinäkyvää pleksiä ja valaisuun valokuvaluokkamme studiovaloja sekä osastomme valaistuskalustoa. Valaisu piti asettaa niin, että valoa tulee mahdollisimman monesta suunnasta. Tällä tavoin ehkäisimme taustoihin syntyneet varjot. Pleksin avulla taustan kuvapinnasta saa tasaisen ja se myös pitää pleksin alle asetellut elementit paikallaan.

Taustat leikkelimme lehdistä ja itse animaatio tehtiin pääasiassa tussilla pleksin pintaan. Muutamissa kohdissa käytimme myös Photoshoppia apuna, kuten esim. ”kasautuvat kasetit”- kohtauksessa.

Editoimme animaation Final cut pro- ohjelmalla. Ajoimme digikameralla ottamamme kuvat ohjelmaan kohtaus kohtaukselta ja muutaman tunnin leikkauksen jälkeen animaatio oli valmis.

Olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Pienellä lisäpanostuksella jäljestä olisi tullut tasokkaampaa. Yhteensä aikaa animaation tekemiseen meni n. kaksi päivää.

Kiitokset kaikille äideille, isille ja tietty Timolle. Animaation orjat (meitä on yhteensä kolme) kuittaavat.